If there is a will, there is a way

- Mitä mietit tällä hetkellä?
- No sitä et miten mä voin pistää sisään hakemuksen taiteilija-apurahaa varten,
kun elokuvataidelautakunnassa istuu kaksi henkilöä, jotka ovat ottaneet yhteyttä poliisiin välttääkseen minun kohtaamiseni, ja kolmaskin henkilö on joka edustaa sellaista järjestöä, josta yhteydenottooni vastattiin "Täällä koetaan niin et sä tulet rosvoamaan meidän aiheita".
- Tarkenna vähän.
- Ihminen on aina jotain suhteessa toisiin ihmisiin. Ihminen on sosiaalinen eläin. Jotkut yhteisöt tuntuvat olevan sellaisia et ne tarvitsevat aina jonkun, joka voidaan sulkea ulkopuolelle ja jota voidaan sitten syyllistää. Taidelautakunnassakin se on vain yhdistävä tekijä, jos jotain tyyppiä voidaan parjata ja pilkata, sehän tekee kaikkien työn helpommaksi.
- Mitä sä tarkoitat?
- Ku on viisi ihmistä, täytyy olla se kuudes joka ei sovi porukkaan. Mulle on näytetty ulko-ovea, mä olen ollut sitä mieltä et kyllä muakin pitäisi kuunnella, he ovat hermostuneet ja he ovat soittaneet poliisille. Hah!
- Ei kai?
- Tapahtuneet tosiasiat eivät ole mun kuvitteluani. Olen varmasti tässä maassa
ainoa elokuvan tekijä, jonka poistamiseksi yhteisön tiloista on soitettu kahdesti
poliisille, ku olen asioinut aivan rauhallisesti. Elokuvasäätiöstä olen saanut toimitusjohtajan allekirjoittaman kirjelmän, jossa uhataan vankilatuomion mahdollisuudella ja jossa yhdeksän kertaa mainitaan sana "uhkailu". Se on kuin jonkun häiriintyneen kirjoittama. Anteeksipyyntöä ei ole kuulunut.
- Ei puhuta ikävistä.
- No sen verran haluan vielä sanoa, et jos järjestelmässä toimiva virkamies
on vainoharhainen ja hän tekee virheen, mä en suostu ottamaan siitä syyllisyyttä, kuten nyt oikein poliisin kautta taas yritetään. Klassinen esimerkki politiikasta, jossa uhrista tehdään syyllinen. Mä en siihen suostu.
- Kerro vähän mitä teet tällä hetkellä.
- Vietin puolitoista vuotta pienessä kylässä Ounasjokivarressa. Sieltä on tulossa
eduskuntatalon kokoinen noin viiden tunnin elokuva, kunhan rahojen päällä istuvat kollegat ymmärtävät et mulla on ollut kymmeniä ihmisiä tekemässä tätä elokuvaa eikä elokuva voi valmistua, jollei jälkituotannossa ole riittävää ammattitaitoa ja tekniikkaa. Tää tuotanto vielä alkoi niin, et mua petettiin ja kolmasosa hyväksytystä rahoituksesta katosi taivaan tuuliin. Kun kustannusarvio on hyväksytty, se koskee myös rahoittajia, mut näähän vetää hatusta ihan omia sääntöjään, ku ei ole mitään sääntöjä, joiden mukaan tuotantoneuvojien pitäisi toimia. Ku mä yritän puolustaa elokuvaa, mikä on myös rahoittajien ja kaikkien veronmaksajien etu, sillä meidän kaikkien rahoilla nää järjestelmät toimii, onhan se ihan sairasta et siitä tulee vain vettä myllyyn ja siitäkin vain syyllistetään, et toi kaveri ei tee muuta kuin rettelöi. Helvetti, mä olin puolitoista vuotta korven perällä ja välillä tuntui et järki lähtee, niin ylivoimainen oli tehtävä, mut nää byrokraatit ei ajattele muuta kuin papereitaan.
- Mikä on sun elokuvien keskeinen teema?
- Heh. No ensinnäkään mä en ole mikään "teemaelokuvien tekijä". Kyllä kai mä tätä kirjavana kukkivaa elämää yritän hahmottaa inhimillisten perusarvojen pohjalta niin et lopputulos sekä viihdyttää että antaa katsojalle jotakin, josta saa ehkä rakennusaineita omallekin elämälle.
- Mikä on sun eka voimakas elokuvakokemus?
- Joskus viiden vanhana näin Vartiokylän Kinossa elokuvan, jossa ryhmä ihmisiä eksyy sumussa salaiseen laaksoon. Se oli mun eka elokuva, jonka näin. Pari vuotta myöhemmin Pengerkadun Arinassa näin elokuvan, joka kertoi pikkupojan ja mustan sotamiehen ystävyydestä. Se liikutti mua kovasti. Myöhempina vuosina Ingmar Bergmanin Seitsemäs Sinetti Denverin Flick -teatterissa oli järisyttävä elokuvakokemus. Vahvan vaikutuksen tehneitä elokuvia on tietysti useita.
- Kuka on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen elokuvaohjaajana.
- Akira Kurosawa ja Mikko Niskanen. Heitä ei voi ohittaa. Eri syistä. Kurosawalta tuli elokuvadramaturgian ja elokuvan rakenteen perusteet. Niskasen kyydissä opin tajuamaan mitä on henkilöohjaus. Heidän lisäksi on lukuisa joukko ohjaajia, joilta olen oppinut paljon. Truffaut, Forman, Eisinstain, Lang, Huston ...
- Mikä on suurin vahvuutesi?
- Omapäisyys. Visuaalinen hahmotuskyky, taito hallita ja hahmottaa suuria asiakokonaisuuksia, kyky tulla toimeen useimpien ihmisten kanssa, olen mä myös aika herkkä heppu ja vaistoan asioita, jotka muilta jää usein huomaamatta. Herkkyyttä lukea kanssaihmistä tarvitaan henkilöohjauksessa. Pitää nähdä sanojen taakse.
- Entä heikkous?
- Omapäisyys. Se että mä olen aina tiennyt mitä haluan tehdä ja se tuntuu olevan
heikkous, koska se näyttää johtavan yhteydenottoihin. En mä myöskääna aina ole osannut ottaa riittävästi huomioon muita ihmisiä. Usein siihen ei jää aikaakaan, koska homma vie ja tilanteet tulevat nopeasti.
- Onks ryhmätyö vaikeaa?
- On. Joka kerta kun tulee uusia ihmisiä, mun tapa lähestyä aihetta näyttää koettelevan toisten todellisuuden tajua ja jos mä en ole ollut riittävän varovainen, kapinahenki alkaa yllättävän äkkiä kyteä. Ihmiset ovat niin äärimmäisen itsekeskeisiä
ja näkevät asioita vain omasta näkövinkkelistään.
- Mikä on pahinta mitä elokuvaa tehdessä voi kohdata?
- Se että joutuu pakottamaan oman näkemyksensä lävitse. Tietysti tää ikuinen
kamppailu rahoituksesta on turhauttavaa. Tanskassa on selvät säännöt siitä, että tuotantoneuvojiksi valittavat eivät saa tulla alalta eivätkä tuotannoista, koska he tuovat silloin mukanaan myös omat siteensä ja niihin liittyvät ennakkoluulot, joista Haaviston vainoharhat on erinomainen esimerkki. Näitä todellisia esteellisyysongelmia ei ole edes yritetty ratkaista.
- No miksi niihin ei ole puututtu?
- Sanopa se. Järjestelmä sopii heille, jotka ovat pääseet käyttämään valtaa ja
jakamaan rahoja keskenään.
- Puhutaan jostain muusta. Käsikirjoituksista puhutaan paljon. Millainen on hyvä käsikirjoitus?
- Mukaansa vievä tarina, yllättävä elävä dialogi, elävät ja toden tuntuiset henkilöhahmot. Vahva tarina on kaiken lähtökohta.
- Mitä elokuva on?
- Make believe.
- Mitä sä tarkoitat?
- Uskomattomien asioiden kertomista uskottavasti. Sitä elokuva pohjimmiltaan on. Elokuvahan noudattaa unen logiikkaa. Elokuvan todellisuus on aivan oma maailmansa, jota todellisen elämän lainalaisuudet eivät sido. Siinä on elokuvan suurin viehätys ja houkutus.
- Mikä on sun paras elokuva?
- Sitä ei ole tehty.
- Mitä sä aiot tehdä seuraavaksi?
- No kun selviän tästä hiillostuksesta, mun työpäivä varsinaisesti alkaa. Menen edittiin ja ryhdyn rakentamaan Ounasjokivartta. Menee aamuyöhön. Materiaalia on satoja tunteja ja jälkituotanto kestää noin vuoden. Vaikka olen jättänyt taakseni Missä Taivas Aukeaa -aiheeseen liittyvät tunnot, ne on yhä käsikirjoituksessa. Erittäin ajankohtainen elokuva tällä hetkellä. Haluan näyttää et siitä tulee erikoinen elokuva, joka kolahtaa maailmalla. Ja kovaa ... Ajattele nyt. Allegoria uskosta ja ihmeen kokemisesta. Mitkähän asiat mittelee voimiaan tälläkin hetkellä ku länsimainen kulttuuri ja islami on törmäyskurssilla … Tein todella perinpohjaisen kolmen vuoden taustatyön, joka liittyy entisen mestarinyrkkeilijän ja koko kansan tunteman tv -kuuluttajan merkilliseen kansikuvaromanssiin. Siitä tulee viihdyttävä historiallinen draama julkkiskulttuurista. Mun lähtökohdat eivät ole oikeastaan muuttuneet vaikka ymmärränkin tiettyjä asioita paremmin kuin koltiaisena. Hullun kurvit tai Vaasankatu on aihe, joka on vieläkin unissa ja se taitaa olla kohtaloni.
- Mikä on ihmeellisintä mitä sulle on tapahtunut?
- Kun yhtena aamuna heräsin ja mun päässä alkoi soida, alkoi tulla melodioita. Se oli todella ihmeellistä. Mä kutsunkin näitä melodioita pikku ihmeiksi.
- Mikä on typerintä mitä sulle on tapahtunut?
- Rikosilmoitus ja poliisitutkinta siitä ku yritin saada aikaan keskusteluyhteyden
elokuvasäätiön tuotantoneuvojan kanssa, jotta mä voin järjestää havaintoesityksen sekä Tuokiokuvista että Ounasjokivarresta.
- Kerro vähän tarkemmin.
- Viime kesänä sain rikospoliisista soiton Hakaniemen torille ja pulla oli
mennä väärän kurkkuun. Olin kuulustelussa, myönsin tekstarit, kiistin syytteet, ja nyt asia on syyttäjällä. Aika kafkalainen syyttäjän pitää olla, jos esitutkintapöytäkirjan perusteella jonkin syytteen kykenee kehittämään. Mahdollista se tietysti on. Mut mistä mua voidaan syyttää? Yhteydenotoista Suomen elokuvasäätiöön ja vahvasta kielestä, joka kohdistuu säätiön harjoittamaan politiikkaan ... Mistäkö se alkoi? Siitä lähtien ku Haavisto tuli virkaansa olen yrittänyt järjestää hänelle katselua Tuokiokuvista, joka kertoo veteraaninyrkkeilijöistä. Aikaa kului, töitä tein, tapaamisia ei järjestynyt. Keväällä 05 Haavisto alkoi väittää et olen erehdyttänyt säätiötä ja olen käyttänyt väärin säätiön myöntämiä varoja, mikä oli aivan absurdia kun vuoden olin jo viettänyt jokivarressa ja kuvattua materiaalia alkoi olla satoja tunteja. Hän yritti pakottaa mut epäedulliseen sopimukseen Ylen kanssa uhkaamalla sillä, että jos en heti tee sopimusta, säätiö ryhtyy perimään takaisin jo myönnettyä tukea. Se oli todella edesvastuutonta puhetta. Avek oli livennyt
omasta rahoituksestaan. Ennen kuin pistin nimeni Ylen
sopimukseen, odotin et Avek hoitaisi myös oman osuutensa.
Aivan varmasti tuotantoneuvojan tehtävänä on pyrkiä siihen, et kukaan rahoittajista ei lipeä yhteisesti hyväksytystä rahoituksesta. Vastasin hänelle tekstarina "Jos uhkailuja, räjähtävät pistetään piippuun." Haavisto soitti mulle kiihtyneenä ja selitti et hän kokee fyysisen koskemattomuutensa olevan uhattuna. Rauhoittelin häntä ja sanoin et sehän on vain kielikuva, eikä se kohdistu häneen henkilökohtaisesti, se kohdistuu hänen virkatehtäviinsä tuotantoneuvojana, eli siihen politiikkaan mitä säätiö harjoittaa. Hänellä kiersi lujaa. Ei hän kuunnellut, sillä seuraavana päivänä hän oli mennyt keskustan poliisin tekemään rikosilmoituksen siitä, et Ilkka Ilkare niminen henkilö on lähettänyt hänelle uhkaavia viestejä tammikuusta alkaen. Mun viestit tammi- helmi- maaliskuulta voi lukea vaikka suurennuslasilla eikä niistä löydy vähäisintäkään uhkailua. Ku asia kärjistyi, pistin viileästi takaisin samalla mitalla. Ku ymmärrys on tätä tasoa, keskustele sitten päättäjän kanssa.
- Mistä se johtuu, sun mielestä et asiat kärjistyy noin?
- Sanoin sen jo. Esteellisyyskysymykset on sivuutettu. Rahasta. Haaviston tapaus on vain konkreettinen näyttö siitä mihin se johtaa et opetusministeriö on suuressa viisaudessaan hyväksynyt talon tavan, et asianosaiset voivat päättää ystäviensä ja vihamiestensä tuotannoista.
- Ehkä sunkin olisi syytä katsoa peiliin?
- Mä teen sitä joka aamu. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin kulttuuriarvoista. Minä tiedän arvoni ja ja elokuvani arvon ja kun toiset eivät ole sitä valmiita myöntämään, yhteenottohan on valmis. Kun arvo annetaan, myös yhteenotot poistuvat.
- Toivotaan et niin käy. Mitä sä ajattelet Suomen elokuvasäätiön uudesta toimitusjohta Irina Krohnista?
. Siinä on oikea tehomimmi, joka varmasti pystyy vaikuttamaan alan myönteiseen
kokonaiskehitykseen.
- Entä entinen toimitusjohtaja Jouni Mykkänen?
- Taitava poliitikko, joka osasi pitää näppinsä erossa kaikesta mikä voisi kärähtää. Hän edusti johtajuudessa sitä ääripäätä, että kun ei puutu mihinkään, ei tee myöskään virheitä.
- Mitä ajattelet tämän päivän suomalaisesta elokuvasta?
- Viimeisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Kaikessa. Alalle on tullut koko joukko lahjakkaita ihmisiä. Elokuvissa on palattu
elokuvakerronnan perinteisiin. Nyt taas ymmärretään et ilman yleisöä ei ole taidettakaan. Ei kaiken tarvitse kuitenkaan olla nopeasti hotkaistavaa hampurilaista. Tällä hetkellä suomalainen elokuva on vain kukonaskeleen päässä suuremmasta kansainvälisestä menestyksestä. Elokuva, jos jokin, ei tunne rajoja.
- Oletko sä koskaan ajattellut lähteä Hollywoodiin?
- En. Mun aiheet ovat täällä. Hollywood ei houkuta. Mulla on palveluksia tehtävänä tälle maalle.
- Mitä sä odotat tulevaisuudelta?
- Paljon. Onhan se jo pitkä, mutkikas ja mäkinen tie, jonka olen kulkenut, eikä usein ole ollut tiestä tietoakaan, mut silti mulla on sellainen tunne niin kuin olisin aivan
alussa enkä ole aivan varma minne se tie vie, mut kohti horisonttia menen.
- Pistä yhteen lauseeseen viestisi päättäjille.
- If there is a will, there is a way.

15.02. 2006 Terhi Nikkanen